Sauvolaista laivanrakentamista

Pienistä talonpoikausaluksista purjelaivoihin

Autonomian ajan alun laivanrakennuksesta ei Sauvossa ole kovin kattavia tietoja, sillä sitä ei ole kerätty kaikista talonpoikien rakentamista aluksista. Aluksi rakennettiin ilmeisesti vain kalastuksessa käytettyjä veneitä sekä pikkualuksia, joista 1810-luvulta kaksi tunnetaan nimeltä. Nämä olivat vuonna 1812 valmistunut tasasaumatekniikalla tehty noin 20 metriä pitkä kannellinen sumppualus Johannes sekä vuonna 1812 pieni, noin 16 metriä pitkä limisaumainen kaksimastoinen kaljaasi Fortuna. Molempien omistaja oli asiakirjojen mukaan turkulainen laivuri.

Noina aikoina Sauvosta Tukholman-matkoja tehneistä aluksista osa, ehkä kaikki, saattoivat olla Sauvossa rakennettuja, mahdollisesti Sandössä, sillä se tunnetaan yhtenä vanhoista Karunan laivanrakennuspaikoista. Tätä tukee se, että Sandön omisti vuosina 1816-1820 laivanrakennusmestari Wichtman.

Vuonna 1834 tehtiin Sauvossa ensimmäinen valtameripurjehdukseen soveltuva alus. Kyseessä oli priki nimeltä Oden. Se oli suurempi kuin Sauvossa aiemmin tehdyt laivat, pituudeltaan 27 metriä ja kantavuudeltaan 125 lästiä, eli noin 230 tonnia, oleva tasasaumainen alus. Sen rakennutti turkulainen kauppias Ullner, ja se seilasi niin Pohjanmerellä kuin Välimerelläkin. Se tehtiin mahdollisesti Rajalahdessa, missä vuonna 1842 turkulainen laivanvarustaja teetätti 28 metriä pitkän kolmimastoisen parkkilaiva Juliuksen. Vuonna 1848 Sauvossa valmistui myös 30 metriä pitkä priki Couriren, jälleen turkulaiselle kauppiaalle.

Krimin sodan aikainen ja 1800-luvun loppupuolen muuttuva laivanrakennus

1850-luvulla sauvolainen laivanrakennus vilkastui jonkin verran. 1853 rakennettiin kaksi pientä kaljaasia, joista Amanda myytiin Turkuun ja Oden Paraisille. Vuonna 1854 Gustaf Johansson rakennutti vanhalla limisaumatekniikalla Sauvossa 49 lästiä kantavan kaljaasi Gottlandin. Englantilaiset kuitenkin kaappasivat sen Krimin sodan aikana jo vuonna 1855. Samana vuonna tehtiin Turkuun myytäväksi jahti Trefnad. Myös se sekä aiemmin mainittu Amanda jäivät englantilaisten saaliiksi. Sota oli lisännyt pienten laivojen kysyntää, sillä niillä oli enemmän toivoa päästä englantilaisten ohi kuin isoilla aluksilla, jotka englantilaiset tuhosivat välittömästi. Tämä heijastui myös Sauvon laivanrakennukseen.

Sodan päätyttyä Suomen kauppamerenkulku vilkastui ja sodan menetysten vuoksi laivoista oli pulaa. Rauhantekovuonna 1856 valmistettiin Anders Ölanderille pieni jahti Freden ja seuraavana vuonna turkulainen kauppias C.F. Hamberg rakennutti parkin nimeltä Maria. Se oli suurin Sauvossa tehty alus siihen mennessä, pituus noin 35 metriä ja kantavuus 171 lästiä. Sitä alettiin tehdä Osmalahdessa talvella, ja työhön kului koko kevät ja kesä. Rakennusmestarina oli Pietarsaaren maalaiskunnasta lähtöisin ollut Johan Larsson ja laiva tehtiin ajan vaatimusten mukaisesti laadukkaista materiaaleista. Sen vesillelasku 17.9.1857 oli suuri tapaus ja kokosi ison yleisön eri yhteiskuntaluokista. Vuonna 1859 rakennettiin vielä pienehkö kuunari nimeltä Jobb, mutta sitten laivanrakennukseen tuli tauko eikä niitä tehty itselle eikä muille.

Vuonna 1865 laivanrakennus alkoi jälleen, eikä ihme, sillä 1860-luku oli Suomen purjehdusmerenkulun viimeinen suuri nousukausi, jolloin maamme purjelaivojen määrä nousi ennätyslukemiin. Naapurissa Kemiössä oli välillä Suomen suurin talonpoikaiskauppalaivasto, ja jotain tehtiin meilläkin. Karunan Kroknäsin talollinen rakennutti Alku -nimisen pienen puolikannellisen jahdin ja vuonna 1866 Sandön ratsutilallinen C.H. Lindroos rakennutti valtameriliikenteeseen soveltuneen parkkilaivan nimeltä Siro. Samana vuonna rakennettiin Rajalahdessa W. Wikströmille kaksimastoinen kuunari Toivo ja vuonna 1869 H. Ekblomille Lovisa -niminen samanlainen alus samassa paikassa.

1870-luvulla sauvolainen laivanrakennus saavutti suurimman laajuutensa. 1870 kauppaneuvos G.A. Petreliuksen varustamo rakennutti Paddaisissa kuunarilaiva Expressin, jonka suunnitteli Turun laivaveistämön rakennusmestari L.P. Kjäldström ja rakentamisesta vastasi laivanrakennusmestari Ulrik Strömberg. Siihen asennettiin 40 hevosvoiman höyrykone, ja se oli ensimmäinen apukoneella varustettu turkulainen purjealus. Samana vuonna Karunan kartanossa rakennettiin kaljaasi Freden, joka myytiin Saltvikiin Ahvenanmaalle.

Vuonna 1871 Steningen kartanon omistaja Berndt Wikström rakennutti kartanonsa maalla parkkilaiva Waajan, jonka kantavuus oli 280 lästiä. Siitä tuli suurin sauvolainen purjelaiva koko 1800-luvulla. Koska Steningen omista metsistä ei löytynyt riittävästi soveliasta puutavaraa osti Wikström Kråknäsin Alitalon, jonka metsistä saatiin tarvittavat puut. Samana vuonna valmistui Nauvoon myyty priki Agent. 1872 Paddaisten kartanon isäntä Justus Hillebard seurasi esimerkkiä ja rakennutti 46 lästiä kantavan kaljaasi Edlan. Samana vuonna täällä valmistunut kuunarilaiva Alina myytiin Korppooseen.

Karunan Strömsbölessä vuonna 1873 valmistui paikalliselle G. af Hällströmille priki Taimi ja Sauvossa valmistui Tammisaareen myytäväksi kuunari Aino. Vuonna 1874 turkulainen merikapteeni Nyström rakennutti Sauvossa kuunari Osmon. Kyseessä oli tuottelias vuosi, sillä Karunan kartanossa valmistuivat proomut Toimi ja Woima, joista Woimassa oli höyrykone. Molemmat myytiin Turkuun. 1875 valmistui vielä Sauvossa Kemiöön myyty kuunari Lydia. Yhteensä siis 1870-luku tuotti Sauvon ja Karunan alueella ainakin 12 alusta.

Edellä mainitun kuunari Osmon rakentamisesta on kertonut haastattelussaan myös Väinö Grönlund (s. 1901) ja kertonut samalla muitakin tietoja Osmalahden telakasta. Hänen isoisänsä oli näet nauvolaissyntyinen laivakirvesmies, joka oli muuttanut Osmalahteen laivanvarustajan, jota hän kutsui tohtori Henrikssonin isäksi, kanssa. Tämä oli ostanut Osmalahden Ylitalon. Tarkkaa ajankohtaa muutolle Grönlund ei mainitse, mutta hän kertoo ensimmäisen rakennetun laivan, josta hänellä ei muuten ollut tietoa, olleen Marie Anne. Kyseessä voi olla 1857 valmistunut parkki Maria, mutta aikaväli vaikuttaa aika pitkältä Osmoon. Grönlundin 12-13 ikävuoden huitteilla ollut äiti läheisestä Karhulan torpasta oli myynyt voita laivanrakentajille. Grönlundin mukaan laiva tehtiin vanhassa laiturinrannassa, jossa hänen mukaansa näkyi vielä vanha kölinpaikka sekä kiviä pajan ahjon jäljiltä. Siellä oli näet itse taottu kaikki naulat, ja Grönlund kertoo pikkupoikana löytäneensä näitä tuhkan sekaan jääneitä taottuja nauloja.

Sauvolaisen laivanrakentamisen viimeiset vuosikymmenet

Laivojen rakentamisen hiivutti kiristynyt kilpailu merenkulussa ja laivanrakennuksessa. Höyrylaivojen merkityksen kasvu aiheutti sen, että vanhoja purjelaivoja alkoi saada halvemmalla kuin uusia, mikä luonnollisesti vaikutti uusien purjelaivojen kysyntään ja rakennuksen kannattavuuteen. Isojen laivojen rakentaminen Suomen laivaveistämöillä loppu ja painopiste siirtyi pieniin puisiin rannikkoaluksiin. Tämä tyrehdytti hyvälle alulle päässeen laivanrakennuksen Sauvossa ja Karunassa, kun täälläkin yhä enemmän hankittiin laivat muualta sikäli kuin niitä kaivattiin.

1910-luvulla nähtiin pienimuotoinen elpyminen, kun Johan Nummelin ja O.W. Suominen rakensivat Sauvossa itselleen vuonna 1913 kaljaasi Alkun, joka oli varustettu 30 hevosvoiman moottorilla. 1914 Oskar Himberg rakensi Sarapiston rannassa pienen moottorikaljaasin nimeltä Siber. Muitakin aluksia sauvolaisilla oli, mutta ne olivat muualta ostettuja, sillä tuolloin oli tavallista ostaa käytettyjä aluksia. Näin paikkakunnan oma laivanrakennus hiipui tyystin. Siber jäikin viimeiseksi Sauvossa rakennetuksi kauppa-alukseksi, eikä itsenäisyyden aikana ole rakennettu Sauvossa tai Karunassa yhtäkään alusta.

Jaa tämä sivu