Museon pihapiirin rakennukset


Aitta on Vahtisten tilan alkuperäinen rakennus. 

Luhti: Isopaljon isäntä Jussi Kuusela lahjoitti Nuorisoseuralle luhtirivistöstään osan, joka siirrettiin Seuralan kentän viereen kotiseutumuseoksi. Avajaisia vietettiin 1938 Nuorisoseuran kesäjuhlien yhteydessä. Museonmäelle luhti siirrettiin vuonna 1979.

Savusauna: Alsilan isäntä Olavi Launto lahjoitti savusaunan ja se siirrettiin Vahtisiin vuonna 1980.

Miinan mökki: Rajalahden isäntä Pentti Parla lahjoitti Esan Miinan mökin vuonna 1986. Mökkiä koottiin vähitellen ja avajaisia vietettiin vuonna 1990.

Miina

Sauvon museon pihapiiriin on siirretty Esan Miinan mökki, jonka tehtävänä on nimensä mukaisesti kertoa vuonna 1864 syntyneestä naisesta nimeltä Esan Miina, koko nimeltään Viktoria Vilhelmina Ström. Kutsumanimi tuli hänen isänsä, Rajalahden tilan torpparin Esaiaksen mukaan. Miinan äiti Klara oli miestään 17 vuotta vanhempi. Miinan isoveljen kohtalosta ei ole tietoa.

Torpparit tekivät työtä isäntätaloonsa ja elättivät perheensä merestä, maasta ja yhdestä lehmästä saaduilla eväillä. Miinaa ei päästetty elämässään helpolla, sillä kaikenlaista oli otettava vastaan. Miina synnytti aviottoman isättömän lapsen 22-vuotiaana, mutta lapsi eli vain kaksikymmentä päivää. Myöhemmin Miina avioitui Frans Emil Åkermanin kanssa ja pariskunta muutti Miinan vanhempien kanssa saman katon alle.

Perhe kasvoi vuonna 1895 syntyneellä pojalla, joka sai nimekseen Emil Leonard. Perhe joutui kokemaan kovia erityisesti vuodesta 1903 lähtien, jolloin Miinan äiti Klara kuoli. Esan kohtaloksi tuli rampautua liikunta- ja työkyvyttömäksi, kun hän putosi isäntätalonsa myllyn portailta. Miina menetti puolisonsa vuonna 1904 ja poikansa kymmenen vuotta myöhemmin. Molemmat kuolivat keuhkotautiin.

Naisihmisen elämä oli entisaikaan työteliästä, mutta Miinalla oli totisesti tehtävää turvatakseen toimeentulo isälleen ja itselleen. Hän oli vahva nainen ja oli onnekseen ollut nuorena Turussa silitys- ja tärkkäysopissa. Sillä taidolla hän hankki lisäansioita. Hän silitti miesten paitojen etumuksia, kauluksia ja kalvosimia sekä ikkunaverhoja yms. Myös kehrääminen kuului Miinan taitoihin.

Miina hoiti invalidi-isäänsä ilman mitään pyörätuoleja ja apuvälineitä. Miinan elämässä oli tasaisempi ja taloudellisesti helpompi vaihe isän kuoleman jälkeen 1920-luvulla, jolloin hänelle tuli kortteeriin Lundenin Jussi Ahvenanmaalta. Miinan kotinurkilta oli alkanut hiekan kuljetus vastarannalle Paraisten sementtitehtaaseen. Näihin töihin Jussikin tuli. Kaikkia töitä ei tarvinnut enää yksin tehdä. Miina piti myös pientä puotia, josta työmiehet ostivat tupakkaa ja pilsneriä. Esan Miina kuoli Sauvon kunnalliskodissa 93-vuotiaana vuonna 1957. Hänet on haudattu Sauvon kirkkomaahan.